sekoamispisteessä

minä en kestä tätä yksinäisyyttä
joka kietoutuu sydämen ympärille kuin hirttosilmukka
minä en kestä minuuttien tuntien päivien viikkojen kuukausien kulumista
ilman ketään josta ottaa tukea kun omat jalat eivät kanna


mä olen päästänyt sut menemään
oon repinyt kuvasi ja päättänyt unohtaa
mutta miten unohtaa kun sä oot joka päivä vastassa
miten jonkun sellaisen yli voi päästä joka kuuluu rutiineihin
sellaisen jonka kanssa on  kaikesta huolimatta  paras ystävä
miten mä voisin olla rakastamatta sua kun sä olet yhä siinä
niin lähellä mutta toisen oma

ja miltä se tuntuu katsella kun ihminen joka on pitänyt mut hengissä kun mikään muu ei
rakastaa jotain toista aivan siinä silmien edessä? 
miltä se tuntuu kun omat tunteet jotka olisi pitänyt jo kuolettaa
täytyy salata ja hymyillä päälle, olla kuin ei olisikaan?
helvetiltä.
mutta kun ei mulla ole muutakaan. mulla ei ole ketään toista joka saisi näkemään muutakin kuin mustaa ja valkoista tai joka saisi rakkauslaulujen imelyyden tuntumaan taivaalliselta
ei mulla oo muita kun sä 
mutta sulla on hän
ja mä en näe päivää jona mä en sua rakastaisi
mutta kai kaiken kanssa oppii elämään?

IMPOSSIBLE

I remember years ago
Someone told me I should take
Caution when it comes to love
I did

And you were strong and I was not
My illusion, my mistake
I was careless, I forgot
I did

Tell them all I know now
Shout it from the rooftops
Write it on the sky line
All we had is gone now

Tell them I was happy
And  now my heart is broken
All my scars are open
Tell them what I hoped would be
Impossible, impossible
Impossible, impossible

väsyneempi kuin koskaan

tuntuu siltä että en yksinkertaisesti enää jaksa

en jaksa enää mennä olla tulla

en jaksa enää esittää että hyvin menee hyvää kuuluu

nauraa muiden mukana ja kirjoittaa iloisia kommentteja

en jaksa enää katsoa vierestä kun sinä ja hän olette kuin toisillenne luodut

katsoa vierestä kuinka onnellisia te olette, katsoa ja olla kuin mitään ei tapahtuisi

en jaksa enää tätä että tuntuu etten kuulu minnekkään

että minä en ole kenellekkään se ykkönen, se ensimmäinen valinta

en jaksa enää olla olematon, se jota kukaan ei ajattele nukkumaan mennessä

en jaksa enää sitä että vihaan itseäni niin paljon että toivon kuolevani

en jaksa enää ajatella aina niin että muiden oisi hyvä olla, en jaksa olla se joka ohitetaan

en jaksa enää tuntea

en jaksa enää ajatella

en jaksa enää tätä tyhjyyttä

en jaksa tätä että millään ei ole väliä

ei ole merkitystä

minulla

eikä millään

en jaksa

-----

eilen oli sinun päiväsi

eilen meidän olisi kuulunut olla onnellisia 
viettää yhdessä päivää ja juhlia meitä
mutta sinä olit jossain muualla
niin kuin aina silloinkin
kun minä olin lapsi


juhlimisen sijaan minä tuijotin  ikkunasta ulos sateeseen
ja näin pihatiellä pienen perheen, iloisina yhdessä

ja tajusin että siinä silmieni edessä
kulki lapsuuteni unelma
onnellinen perhe, nauru silmissä
rakkaus sydämessä
miksi me emme ikinä näyttäneet siltä?

kävinhän minä illalla kylässä
kun sinä olit saapunut vihdoin sieltä missä sinä olet aina 
viettänyt mielummin aikaa
väkinäisiä hymyjä, samat vanhat lauseet, 
ja ovella tutut "käy joskus kylässä"
molemmat tietäen että en käy kuitenkaan
ja nopeat askeleet kauemmas luotasi, vaikka pikkutyttö sisälläni huutaa
että minä ikävöin sinua niin että sattuu

niin minä vietin eilisen, katsellen muiden onnea
niin kuin aina ennenkin
nukahtaen  kyyneleet poskipäillä
jotka olivat jälleen sinun takiasi vuodatetut

isä

kääntopuoli

miten sulla menee?

-mitenpäs mulla, ihan hyvin kai  koulustressiä  vähän joo lukiossa olen hyvinhän mä oon viihtyny-

paskemmin kuin koskaan kiitos kysymästä, mä oon niin pohjalla että en taida enää päästä ylös tietäisit  mitä mun päässä liikkuu välillä pitäisit mua hulluna

ehkä mä oon, ainaki hulluna ikävästä

-ai poikaystävää, haha ei mulla sellasta, ei mulla oo aikaa sellaseen, ehtii sitä myöhemminki-

ikävästä sillä se ainoa henkilö jonka ansiosta mä oon jaksanut olla olemassa kaikki nää vaikeet vuodet päätti että meitä ei enää ole, päätti että mä en oo tarpeeksi vaikka vielä kesällä kaiken piti olla toisin

ja musta tuntuu että en selviä mistään ilman sitä, että viimeinenkin merkitys kaikelle on hävinnyt

ja kun mä tarvisin nyt jonkun olemaan siinä mutta mä en kelpaa kellekkään

-no joo oonhan mä vähän kuntoillu, pyrkiny pitämään kehosta huolta, ei en mä usko että se näkyy-

koska joka päivä kun herään ja katson peiliin mä vihaan itseäni vaan enemmän ja enemmän

painoindeksi sanoo että mä oon alipainoinen, äiti väittää että mä oon hoikempi kuin koskaan

mutta peili sanoo että mä oon lihava, aina liikaa tuolla ja tuolla mikään ei näytä hyvältä vihaan kaikkea

kyllä mä syön normaalisti ja herkkujakin mutta jokaisen perjantaihemmottelun jälkeen itseinho kasvaa ja kasvaa

-no yliopistoon ajattelin mennä, joo kyllä mulla on selvät tulevaisuudensuunnitelmat ja kaikki hallussa-

ainakin päällisin puolin joo mutta kun en mä näe tulevaisuutta, mikään ei tunnu miltään, musta tuntuu että siellä ei ole mitään mikä mua odottaisi eikä mua edes kiinnosta vaikka olisikin kun mä tarvin jonkun nyt tähän enkä viiden vuoden päähän tajuatko mä en jaksa enää auta näe mun sanojen taa mä pyydän

-ai sun pitää mennä, no mutta hei oli hauska jutella, nähdään taas!-

mutta ethän sä nää, ei kukaan nää, en mä oikeesti tiedä nähdäänkö me enää koska mä haluaisin vain kuolla 

mutta

 hyvää päivänjatkoa sullekkin

yksinäinen

voi olispa aikaa 
jo kulunut tarpeeksi
kuukaudet menneet
ja sydän ois ehjä


tai ettei ois 
hän lähtenyt sittenkään
pois..

herätä minut

kuvittele pahin asia mitä sinulle voisi tapahtua
painajainen
kuvittele että juokset sitä karkuun monta vuotta
mutta koko ajan se on kintereilläsi
ja päivääkään et elä ilman pelkoa siitä että tuo tuska käy toteen

ja sitten eräänä päivänä
kun kaikki on mennyt epätavallisen hyvin
kun olet jo unohtamaisillasi sen olemassaolon
se räjähtää vasten kasvoja
onkin yhtäkkiä tappavan totta


niin minulle kävi.

minä pyydän herättäkää joku minut
sanokaa että tämä ei ole totta
-olisihan minun pitänyt arvata kaikki merkit olivat niin selvät 
miksi juuri minä miksi nyt miksi olin niin tyhmä -

mitä minä tein väärin?
miksi minä en kelvannut?
miksi hän, miksei minä?
miksi minä en ollut tarpeeksi hyvä?
en silloin
en nyt
en 
koskaan


saa sinua


eikä millään ole 
enää

pienintäkään merkitystä.

en jaksa

mä oon kuollut

siltä musta tuntuu välillä, tälläsinä päivinä

ei mulla oo ainuttakaan syytä olla olemassa

en mä tunne enää mitään

joten mä oon kuollut

sisältä

ahdistaa ja ahdistaa ja ahdistaa

päivät koostuu samoista asioista, rutiineista,

kaikki kiitää ohi eikä mikään jää mieleen

kaikki tuntuu turhalta

haluaisin vaan jäädä sänkyyn ja lakata olemasta

mutta en mä voi, muiden takia

enhän mä nyt sellaista vois tehdä, kiltti tyttö, hyvä tyttö

aina se tukijalka

sisältä sortunut ja hajalla, ulospäin vahva ja vankka

ja ajattele nyt mitä äitikin sanois

et sä voi elää omaa elämääsi

valitse niin ettei muita satu

ihan sama miltä susta tuntuu

-sanoo mun sisäinen ääni

ja se hokee myös että mä olen ruma ja huono enkä kelpaa

ja mä uskon sitä

mitä järkeä on olla olemassa kun ei mua kukaan tarvii

mutta silti mä en voi tappaa itseäni

kun se sattuis muihin liikaa

(keneen muka)

ja kun tää kiltti tyttö, hyvä tyttö

haluaisi vaan tuntea olevansa tärkeä jollekulle

korvaamaton, tarvittu

eikä oikeestaan edes jollekulle vaan sille tietylle

mutta kun ei ole.

painajainen vai toiveuni

unet ovat pahimpia
näyttävät hetkiä onnellisuudesta, näyttävät sen mitä meillä voisi olla
välähdyksiä minusta ja sinusta, sanoja joita et oikeasti lausu
epätodellisia, mutta niin todentuntuisia
ainoita hetkiä kun tunnen olevani ehjä taas
"hei katso kuinka hyvin kaikki voisi olla, katso miten kauniita te olisitte yhdessä"

ja joka kerta minä herään ja luulen kuolevani tuskaan
sillä minä tajuan joka kerta kuinka syötän itselleni valheita päivät pitkät
hoen mielessäni että olen pääsemässä sinusta yli, että voin olla onnellinen ilman sinua
mutta noina yksinäisinä yön tunteina kun tuijotan pimeyteen silmissäni kuva siitä mitä minulla voisi olla, mutta mitä minulla ei luultavasti koskaan tule olemaan
minä ymmärrän entistä selvemmin kuinka syvällä tässä olen
eikä mikään auta

-

vaikea masennus.


en tunne mitään
minä luulin että vain tyhjin silmin kulkevat
ne elävät haamut joiden olemus on vain varjo
kuulevat tämän diagnoosin

mutta sitten minä tajusin että minähän kuljen tyhjin silmin 
"ei ole normaalia ajatella kuolemaa päivittäin"
nainen lempeästi totesi, ja jokin minussa liikahti

minähän en ole tuntenut mitään moneen kuukauteen
mitään muuta kuin kipua tai alakuloa, minähän olen rikkinäisempi kuin särjetty ikkuna
useampina palasina kuin palapeli
enkä ole tajunnut 
että sehän minulla on
vaikka sitä on toitotettu monesta tuutista

luulin että kun sen sanoi ääneen se helpottaisi
mutta nyt en voikaan kuin itkeä sillä
en minä halua olla särjetty, rikki, tunnoton

masentunut.

älä lopeta

sinä olet päättämässä tarinaa
meidän tarinaamme
ennen rakastit pilkkua sillä
se jatkoi lausetta yhä uudelleen
lausetta jossa nauroimme ja minä rakastuin sinuun
mutta nyt lähestyt pistettä
minä näen sen sinusta

me olemme siinä luvussa
kun kliseet eivät enää lohduta
"älä luovu toivosta" on saanut minut lukemaan näin pitkälle
mutta sanat ovat nyt raskaampia,
eivätkä ne enää saa minua hymyilemään niin kuin ennen
sillä sanat eivät enää puhu minulle vaan
kuiskivat toisen nimeä

mutta minä rakastan tätä kirjaa
sillä sen sivuilla on minun kaikkeni
ja minä rukoilen sinua, käännä vielä edes yksi sivu
älä anna musteen loppua 
sillä mitä sellaisella tarinalla tekee
mikä ei pääty onnellisesti?

stuck in my head

"Ajatukset lepattaa
Liian kepeästi
Me irti meistä päästettiin

Vähitellen vajoan
Siihen kitaan siniseen
Mun täytyy matkaani jatkaa
Mä en voi matkaani jatkaa

Sinä ja hän
Sen käsitän
Olette yhdessä siis ja aina
Sinä ja hän
Sen ymmärrän
Sylissä toistenne kuulakkaina
Sinä ja hän"

sekaisin

what i am supposed to do when the best part of me was you?

tuo lause pomppasi jostain silmilleni ja minä jähmetyin
tunsin kuinka tuttu kipu viilsi rintakehässä
minä rakastan rakastan rakastan sinua ja sinun kaikkia virheitäsi
mutta elämä ei mene niin kuin elokuvissa tai kirjoissa vaikka pieni osa minua kuiskii että älä luovuta
mutta entä jos mikään ei enää palaa entiselleen
entä jos entinen on entistä, mennyttä, loppunutta
mitä minä sitten teen jos
sinä et haluakkaan säilyttää minua, vanhaa ja tuttua ja kulunuttakin
vaan haluatkin kaiken uutena 
ja minä en olekaan enää tavoittelemisen arvoinen vaan pelkkä virhe menneisyydestä
ja minä haalistun sinusta, heikkenen, painun haamuksi taka-alalle
 sillä eihän kukaan halua muistaa virheitään?

tyhjyys

tältäkö tuntuu kun
jalkojen alta vedetään matto

hetki tyhjän päällä
hidastettu kouraisu mahanpohjasta
nyrkinisku selkään

ja sitten yhtäkkiä makaan maassa
henkeä haukkoen
ja kivun keskeltä nousevat sinun kasvosi


miksi sinä teet näin
rikot sen mitä me olemme kauan rakentaneet
- luottamuksen
etkö sinä tajua että kun minä sanon jotain, sitä myös tarkoitan
mutta sinun sanasi ovat kai yhtä arvokkaita kuin tyhjyys 

ja minuun sattuu niin etten löydä sanoja
sillä sinä valitsit toisen tien
toisen tytön

ja se repii minut sisältä pala palalta
älä tee tätä minulle
älä anna tämän olla sitä miltä se näyttää

kaikki oli sinulle aina tärkeämpää
muistatko
sinä menit jos siltä tuntui
mutta et palannut vaika sinun olisi pitänyt
isä


minä muistan että olin sinun pikkutyttösi
minä muistan kuinka joskus, harvoina hetkinä sinun isällinen äänesi kutsui minua sohvalta
sanoi "tule isän kainaloon"
ja siihen minä kömmin ja kaikki oli hyvin
hetken 
siinä pienen tytön pienessä maailmassa
olin turvassa

mutta ne hetket hupenivat
katosivat
viimeisetkin kipinät siitä mitä sinussa oli vielä itsestäsi jäljellä
sammuivat hiipuen ja jäljelle jäi vain kova ja kylmä ääni
vieras ääni
jota minä vihasin


etkä sinä tajua isä
miltä sinun pikku tytöstäsi tuntui
kun käsiesi turvapaikasta
tuli ase jolta piti parhaansa mukaan suojella äitiä

etkä sinä tajua että kun minusta tuli kilpi vanhempieni väliin
kilpi joka otti vastaan kovien sanojen iskut
ja kylmät katseet 
minä murruin sisältä
ollakseni kilpenä vahva

ja kaiken vihaamisen takana
kaikkien tuskan kyyneleiden seasta
pieni tyttö minussa huutaa
minulla on sinua ikävä
isä

ajatuksia

jokaikinen asia huutaa sun nimeäs
jokainen laulu jonka mä kuulen
jokainen paikka jonka läpi kuljen
ja sisälläni osa mua huutaa
"ei se ikinä sua rakastanu, se ei ees muista sua enää
sä et oo mitään
et yhtään mitään"

ja mä yritän olla uskomatta sitä ääntä, kaikkihan me aina yritetään, mutta kun se huutaa ja huutaa eikä jätä mua rauhaan niin mä alan uskomaan sitä
eikä siinä enää muiden sanat auta
ei siinä auta "ootsä oikeesti kaunis" kun ääni sanoo "se löytää paljon kauniimman"
ja mä itkenkin nykyään jokapaikassa
suihkussa, tyynyä vasten, lenkillä
kun en mä osaa enää aina taistella niitä kyyneleitä vastaan
tuntuu että mä yritän haalia itselleni tekemistä
mikä vaan mikä pitää sut kaukana mun ajatuksista tuntuu kelpaavan, mutta ethän sä kauaa pysy poissa vaan yhtäkkiä tupsahdat jostain kun mä katon elokuvaa, ja mun mieli muistaa että ainiin, tosta leffastahan me puhuttiin silloin, muistatkos kun se sanoi että se haluais nähdä sen ja...
ja niin se oravanpyörä pyörii, ja päivät kuluu ja kuluttaa ja mua ahdistaa ihan helvetisti kun kesä kiitää ohi silmien ja kaikilla pitäs olla hauskaa ja jokapaikasta pursuaa sanoja "elämäsi paras kesä, nauti, pian on syksy" ja mitä minä teen? itken. eikä musta tunnu enää mikään oikeen miltään, niin mistä mä sitten nauttisin?

 niin ja kyllähän mä yritän päästä susta yli, yritän koko ajan, luen kaikki nettipalstat ja vinkit että näin selviät erosta - mutta eihän me olla edes erottu, niin mitä hyötyä niistäkään on - ja lähes epätoivoisesti etsin uutta ihastusta, uutta ihmistä joka sais mut tunteen niinku sä
mutta ei sitä löydy
ja mun sisälläni on se osa joka hokee hiljaa että "onhan sulla vielä toivoa" ja mulla on sellainen tunne että onhan mulla, onhan meillä
mutta miksei asiat etene?

pahinta tässä on se että
minulla oli
sinut

mutta tajuan sen vasta nyt
kun olet jo mennyt

alan tajuta

tämä ei ole mikään satu

tämä ei ole elokuva enkä minä ole

se joka hymyilee sinun sylissäsi ennen kuin ruudulle ilmestyvät

sanat "the end"

sinä et tule 

ota minua syliisi ja halaa niin lujaa että

rikkinäiset palaset 

olisivat jälleen yksi kokonainen

onnellinen minä.

pidän itseni kiireisenä

älä ajattele vaan tee

se on mottoni

pysyn turtana

puudutan itseni asioilla joille nauran hetken

mutta ilo ei yllä sisimpään asti

kyllä minulla on hauskaa

hoen itselleni

ja vedän taas maskin ylleni

eikä mikään voi minua satuttaa

mutta niinä hetkinä kun hiljaisuus huutaa korviini

minä muistan sinut

minä näen sinut

minä kuulen sinut

ja yhdessäolon onnellisuuden varjo

on ainut mitä on meistä jäljellä

ja se tappaa minut sisältäpäin

en kestä enää yhtäkään kertaa yksin

tarvin jonkun olemaan sinä

täyttämään sinunmuotoisen aukon sydämessä

turruttamaan tuskan

mutta

mikään ei auta.

tove lo - habits

mun sanat ei riitä kertomaan miltä tämä tuntuu
kun ikävä on niin suuri että se murskaa mut
ja joka ikiset kasvot muistuttavat susta
mutteivät ole silti tarpeeksi samanlaisia kuin sun
en mä pääse susta yli enkä ympäri
vaikka ensin sitä halusin mutta nyt oon tajunnut
että en edes tahdo ketään muuta kuin sut
mutta sinä olet jo mennyt






Staying in my play pretend
Where the fun ain't got no end
Can't go home alone again
Need someone to numb the pain
Staying in my play pretend
Where the fun ain't got no end
Can't go home alone again
Need someone to numb the pain
You're gone and I got to stay high 
All the time to keep you off my mind 
High all the time to keep you off my mind 
Spend my days locked in a haze
Try'na forget you babe, I fall back down
Got to stay high all my life to forget I'm missing you

when words aren't enough

"Am I fading from your mind
Has the distance blurred the lines?
They say all things heal with time
But it's untrue


And I told you all my secrets,
All my fears, I've let go.
And it's flawless,
You are the only one,
You are the only one,
Don't you know,
Don't you know?"










"Ouch I have lost myself again
Lost myself and I am nowhere to be found,
Yeah I think that I might break
I've lost myself again and I feel unsafe"



"Say something, I'm giving up on you
I'll be the one, if you want me to
Anywhere I would've followed you
Say something, I'm giving up on you"




"He is everywhere I go
Everyone I see
Winter's gone and I still can't sleep
Summer's on the way
At least that's what they say
But these clouds won't leave

Walk away
Barely breathing
As I'm lying on the floor
Take my heart
As you're leaving
I don't need it anymore"



"All of my change I spent on you
Where have the times gone
Baby it's all wrong, where are the plans we made for two?"





"Your eyes, they shine so bright
I wanna save that light
I can't escape this now
Unless you show me how

When you feel my heat
Look into my eyes
It’s where my demons hide
Don't get too close
it's dark inside"











"And I wonder if I ever cross your mind?
For me it happens all the time.


It's a quarter after one, I'm all alone and I need you now.
Said I wouldn't call but I've lost all control and I need you now.
And I don't know how I can do without.
I just need you now"

25

vuosi sitten minä olin lähellä itsemurhaa.
minä olin niin lähellä että melkein tunsin
kuoleman hapuilevan minua, kutsuvan minua
mustaan ja helpottavaan syliinsä
tappavaan syleilyyn

mutta minä havahduin
-sinä havahdutit minut
ja itkien minä kompastelin pois sen luolta
mikä oli niin lähellä saada minusta otetta

ja vaikket sinä vieläkään sitä tiedä
olit ainut ajatus joka sai minut hereille siitä koomasta
johon olin uponnut.

pahinta ei ole se 
että minä olin niin lähellä
  vaan se että joskus
tälläisinä hetkinä
minä 
  kadun 
      että en hypännyt

24

tänään se iski vasten kasvoja
iski niin että silmäni ovat vuotaneet koko päivän
 sitä suolaista vettä, niitä mitä sanotaan kyyneleiksi
eivätkä edes harmaat sadepilvet ikkunan takana tulvi niin 
kuin ne mitkä minun sisälläni myrskyävät

sillä minä tajusin että minä en ikinä
tule olemaan tarpeeksi
minä en ikinä tule kokemaan sitä onnea
että voisin sanoa sinua omakseni

sillä minähän olen vain minä
tyttö joka ei ole tarpeeksi 
tarpeeksi mitään
tyttö joka on ei mitään

ja minä olen tehnyt sen virheen että olen rakastunut, olen rakastanut
olen seissyt tässä kauemmin kuin kukaan
ja näin siitä palkitaan 
kuolemankaipuulla

ÄKKISYVÄÄ - mitra kaislaranta

Pelkään tietenkin Mut tiedän, että tunteilleni en vielä saa Luovuttaa valtaa Sillä jos mä itkuun puhkeisin Heittäytyisin virtaan, jossa mun jalkani Ei yltäis pohjaan Tämän pinnan alla on äkkisyvää Vaikka pelkään Vaikka vapisen Ei, sä et mitään siitä nää, et kyyneltäkään Vaikka pelkään Pystyn sen peittämään Ja sä vaan peilityyntä näät Sen alla on äkkisyvää Murrun tietenkin Öisin yksin piilossani Tuun huutamaan kuolemaa apuun Mutta täällä rohkein ei oo hän Hän, ken ei oo koskaan pelännyt Vaan se, ken ei juokse karkuun

23

minä pyydän

anna minulle edes yksi merkki

yksi sana

yksi ele

yksi hetki

jotain mihin tarttua taas ja tuntea elävänsä

se kädenojennus joka nostaa minut  tästä suosta mihin olen uppoamassa jälleen

se huumaava onnentunne mahanpohjassa tämän kaiken pahoinvoinnin keskellä

se hymy joka kuivattaa kaikki kyyneleet

mitä tahansa muuta kuin

hiljaisuus

22

mä en oo niitä jotka etsii koko elämänsä jotakin erikoista

enkä niitä jotka haluavat tehdä joka päivä jotakin mullistavaa

mä haluaisin vain tavallisuutta.

mä haluaisin olla se jonka rutistat sun vierees kauhuelokuvan aikana

ja mä haluaisin että sä oisit se jonka kanssa pelleilisin kameralle

ja haluaisin että se oisin mä jonka kuvaan sä kommentoisit jotakin pientä ja söpöä

tavallista

 sillä mä oon saanut yliannostuksen epätavallisuutta, mä oon kasvanut kiinni pelkoon ja nähnyt elämän pimeän puolen, mä oon tuijottanut hulluutta silmästä silmään ja totutellut elämään valheet totuutena ja totuudet valheena.

mä haluaisin että mä olisin se jolle sä voisit uskoutua, ja mä olisin se jonka seurassa voisit jopa itkeä, se nimi jonka lausuessas sä alkaisit aina hymyilemään ja se ajatus joka sun päässä ois just ennen kuin nukahtaisit. sitä että sun puhelinsoittos ois se johon mä heräisin ja että meidän nimikirjaimet olis sun suosikit ja että sä oisit se mulle mitä toiset tytöt sanoo poikaystävikseen.

 mä kaipaan ihan vaan sitä että 

olisi sinä ja minä ja tavalliset päivät, tavallinen arki ja tavallinen onni

sillä se on parasta mitä koskaan voisin saada.

kysymyksiä

kuinka kauan vielä?

kuinka kauan minä jaksan?

mutta vielä terävämmin viiltää

 se kuinka kauan joudun sinua odottamaan?

minä olen odottanut niin kauan että aika tuntuu seisahtuneen, vaikka toisaalta se kiitää aina vain nopeampaa ja nopeampaa. entä sitten jos aika loppuu kesken? tai entä jos se vain jatkuu eikä lopu koskaan?

aikaa ei kuluteta, se kuluttaa, ja minä olen kulunut. minä olen valvonut miettien mitä teen vai teenkö mitään, mitä sanon vai jätänkö puhumatta, minä olen itkenyt niin lujaa että sydämeen sattuu ja minä olen vihannut sinua ja aikaa, sinua ja odottamista, sinua ja minua. mutta mitä minä tekisin ilman odottamista? ja ennen kaikkea, ilman sinua? sitäpaitsi eikö hyvää kannata odottaa?  joidenkin mukaan minun pitäisi päästää irti, mutta miten minä päästän irti jostakin mikä ei edes ole vielä minun? ja enhän minä voi, sillä sinä olet turva, sinä olet onni, ja mitä tälläinen pieni tyttö tekee ilman turvaa ja onnea?

sitäpaitsi minä tiedän että sinä olet sitä mistä minä unelmoin, minä vain tiedän. ja eivätkö unelmat toteudu jos niihin uskoo tarpeeksi lujaa?

21

tää kyyneleiden virta ei lopu itkemällä
mä vaik kuinka yritän en nää loppuu tällä
tuntuu niin tyhjältä ja silti oon niin täynnä tätä
yritän pakoon juosta mut ajatukset ei rauhaan jätä

mä haluisin huutaa mut en sanaa suusta saa
tarvisin apuu mut kaikki tuttu ahdistaa
ei mul oo kohta muuta ku paperi ja kynä
en osaa puhuu mut vihkon sivut täytettynä

eikä nää ajatukset katoo ylös kirjoittamalla
yritän nauraa mut itken tän maskin alla
en tiedä kuinka ja miten tän taakan kannan
ei väräystäkään ulospäin, täysin toisen kuvan annan

-

mä oon sulle vain läpinäkyvä
vain läpinäkyvä
miten koko rakkaus yhdessä yössä 
hävitä sun muistikuvista voi?
mä oon sulle vain läpinäkyvä


vain läpinäkyvä


janna - läpinäkyvä

20

sinä olet se josta en keksi enää sanoja

sillä sanat eivät riitä 

ja minä en osaa enää kirjoittaa sillä nämä tunteet ovat pohjaton kuilu

kyllähän minulla olisi lauseita joita

tahtoisin kuiskata sinulle

mutta enhän minä voi koska pelkään liikaa vastaustasi.

eikä kukaan voi tajuta

tajuta kuinka en pysyisi pystyssä ilman katseesi tukea

enkä tahdo että lähdet ikinä

sillä vain sinun silmäsi ovat tarpeeksi lämpimät

sulattamaan sitä jäätä sisälläni joka kangistaa minua hiljalleen.

ja sinä olet kuin huume

vaikka sinusta ei voi saada yliannostusta

mutta tappavan koukuttava sinä olet

ja siinä minä olen

koukussa sinuun.

Sinulle

Sä oot täydellinen.
Kaikki sussa on täydellistä; sun hymy on komeinta mitä tiedän, sun tuoksu tuntuu oikeasti vievän jalat mun alta ja kun kerran eksyn sun silmiin on vaikeaa kääntää katsettani. Musta tuntuu että mä näen sut. Musta tuntuu että mä näen sut paremmin kuin kukaan muu.  Kun mä olen sua niin lähellä että tunnen sun ihon lämmön tuntuu siltä kuin tässä maailmassa ei olisi paikkaa jonne kuuluisin paremmin. Mun on niin helppo olla sun lähellä, niin helppo puhua sulle, hetken niin paljon helpompaa hengittää, ja sitten kun hetki on ohi ja olen jo kaukana, on kaikki taas vaikeampaa. Joka kerta kun mä nään sut mun sydän hyppää pois paikaltaan ja joka kerta kun  kuulen sun äänen tunnen olevani oikeessa paikassa missä tahansa olenkaan, ja kun kuulen sun nauravan haluan itsekkin nauraa. Vaikka sä sanoisit että vihaat mua mutta katsoisit mua silmiin en mä pystyis olemaan pitämättä susta. Jos sä et oo lähellä niin mä kaipaan sua niin että sattuu ja kun sä olet vieressä mä haluaisin kuollakseni hypätä sun syliin, kietoa kädet sun ympärille ja olla turvassa kaikelta. Nyt mä tiedän mistä ne tuhannet rakkauslaulut saa alkunsa, mä tiedän miltä tuntuu rakastaa niin että  pelkää sen tunteen vahvuutta, sitä miten se polttaa sydänalassa ja saa kaiken tuntumaan ja näyttämään erinlaiselta. Rakkaus on se voima joka vuoroin tiputtaa meidät alas korkealta ja sitten taas kohottaa takaisin maanpinnan yläpuolelle.
Mutta tämä mitä tunnen sua kohtaan on erityistä. Se on sitä rakkautta mistä kuulee puhuttavan vuosienkin päästä, se on sitä rakkautta mitä ei koskaan unohda, rakkautta jonka haluaisi kestävän maan ääriin ja takaisin, rakkautta joka satuttaa usein myös eniten.  Se on ensirakkautta. Tätä rakkautta ei voi kuvailla sanoin, tämä on rakkautta joka täytyy kokea itse ennen kuin sen voiman käsittää. Tämä on sitä mistä kaikki alkaa ja mihin kaikki päättyy.
Ja minä vihaan tätä tunnetta, vihaan niin että rakastan, ja rakastan niin että vihaan.

19

sano että

olet nähnyt

kivun oikeat kasvot.

että tuskan

repivät sormet ovat

koskettaneet sinua

ja mustempi kuin yö

on saanut sinut omakseen

läpi kiven ja jään

se tiivistyy sinussa

sinä tiedät että

korkealta 

     on 

        pitkä matka alas

ja sinua on hakattu 

sanojen painavilla tiilillä

mutta tyhjyys raastaa pahiten

sano niin

jos se joskus kysyy ruhjeista.

John Legend - All Of Me

What would I do without your smart mouth
Drawing me in, and you kicking me out
Got my head spinning, no kidding, I can't pin you down
What's going on in that beautiful mind
I'm on your magical mystery ride
And I'm so dizzy, don't know what hit me, but I'll be alright

My head's underwater
But I'm breathing fine
You're crazy and I'm out of my mind

Cause all of me
Loves all of you
Love your curves and all your edges
All your perfect imperfections
Give your all to me
I'll give my all to you
You're my end and my beginning
Even when I lose I'm winning
Cause I give you all of me
And you give me all of you, oh

Cards on the table, we're both showing hearts
Risking it all, though it's hard

Cause all of me
Loves all of you
Love your curves and all your edges
All your perfect imperfections
Give your all to me
I'll give my all to you
You're my end and my beginning
Even when I lose I'm winning
Cause I give you all of me
And you give me all of you

I give you all of me
And you give me all of you, ohh

18

en halua katsoa sinua ja

ajatella että

olet se johon en riittänyt

mutta siltä minusta tuntuu ja se tunne

sattuu enemmän kuin miljoona huutoa

minä haluan 

             haluan

                    haluan 

että pysyt ja jäät

mutta onko se tarpeeksi?

17

  elän elokuvaa jonka käsikirjoitusta vihaan
                mutta sinä olet sen juoni


minä pyydän
ole ja pysy
kun mikään 
muu ei.

en minä halua
 hengittää enää hetkeäkään
    ilman sinun hymysi tukea

      ja minä olen niin kyllästynyt sanoihin joita ei tarkoiteta
   ja sanoihin jotka jäävät kurkkuun eivätkä tule
       minä puhun vain tunteiden kieltä
     vaikka en kai osaakkaan tarpeeksi



             tule tähän
tule lähemmäs kuin kukaan muu
          sillä vain sinä
voit rikkoa tämän kuplan
          sinä olet se joka
 saa nähdä minut kokonaan
         jos vain haluat
        mutta kyllä minä
ymmärrän jos et haluakkaan sillä

olenhan minä vain minä


mutta vain minä 
ei tahtoisi mitään niin paljoa
kuin 
 kuolla 
      pelastua

ja minä näen taas painajaista jossa 
sinä kävelet pois ja kun herään en 
saa itkua loppumaan.



 

16

en jaksa enää

en jaksa enää sitä että en kelpaa kenellekään

että en kelpaa sinulle

että en kelpaa itsellenikään

että  itken itseni uneen joka ilta

että tuntuu siltä kuin mikään ei voisi enää pelastaa minua

että uppoan vain enemmän ja enemmän

että en enää tunnista itseäni

että joka ikinen päivä minä joudun esittämään että kaikki on hyvin

että olen oikeasti rikkinäisempi kuin koskaan

että  näille tunteille ei ole sanoja

että  sattuu niin että tuntuu että halkeaa

että silti olen niin tyhjä

että  vihaan itseäni

että pelkään tätä tunnetta

että en enää löydä valoa

että en voi palata menneeseen

että en halua ketään muuta kuin sinut

että en jaksa enää

en

jaksa

enää.