siltä musta tuntuu välillä, tälläsinä päivinä
ei mulla oo ainuttakaan syytä olla olemassa
en mä tunne enää mitään
joten mä oon kuollut
sisältä
ahdistaa ja ahdistaa ja ahdistaa
päivät koostuu samoista asioista, rutiineista,
kaikki kiitää ohi eikä mikään jää mieleen
kaikki tuntuu turhalta
haluaisin vaan jäädä sänkyyn ja lakata olemasta
mutta en mä voi, muiden takia
enhän mä nyt sellaista vois tehdä, kiltti tyttö, hyvä tyttö
aina se tukijalka
sisältä sortunut ja hajalla, ulospäin vahva ja vankka
ja ajattele nyt mitä äitikin sanois
et sä voi elää omaa elämääsi
valitse niin ettei muita satu
ihan sama miltä susta tuntuu
-sanoo mun sisäinen ääni
ja se hokee myös että mä olen ruma ja huono enkä kelpaa
ja mä uskon sitä
mitä järkeä on olla olemassa kun ei mua kukaan tarvii
mutta silti mä en voi tappaa itseäni
kun se sattuis muihin liikaa
(keneen muka)
ja kun tää kiltti tyttö, hyvä tyttö
haluaisi vaan tuntea olevansa tärkeä jollekulle
korvaamaton, tarvittu
eikä oikeestaan edes jollekulle vaan sille tietylle
mutta kun ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti