jokaikinen asia huutaa sun nimeäs
jokainen laulu jonka mä kuulen
jokainen paikka jonka läpi kuljen
ja sisälläni osa mua huutaa
"ei se ikinä sua rakastanu, se ei ees muista sua enää
sä et oo mitään
et yhtään mitään"
ja mä yritän olla uskomatta sitä ääntä, kaikkihan me aina yritetään, mutta kun se huutaa ja huutaa eikä jätä mua rauhaan niin mä alan uskomaan sitä
eikä siinä enää muiden sanat auta
ei siinä auta "ootsä oikeesti kaunis" kun ääni sanoo "se löytää paljon kauniimman"
ja mä itkenkin nykyään jokapaikassa
suihkussa, tyynyä vasten, lenkillä
kun en mä osaa enää aina taistella niitä kyyneleitä vastaan
tuntuu että mä yritän haalia itselleni tekemistä
mikä vaan mikä pitää sut kaukana mun ajatuksista tuntuu kelpaavan, mutta ethän sä kauaa pysy poissa vaan yhtäkkiä tupsahdat jostain kun mä katon elokuvaa, ja mun mieli muistaa että ainiin, tosta leffastahan me puhuttiin silloin, muistatkos kun se sanoi että se haluais nähdä sen ja...
ja niin se oravanpyörä pyörii, ja päivät kuluu ja kuluttaa ja mua ahdistaa ihan helvetisti kun kesä kiitää ohi silmien ja kaikilla pitäs olla hauskaa ja jokapaikasta pursuaa sanoja "elämäsi paras kesä, nauti, pian on syksy" ja mitä minä teen? itken. eikä musta tunnu enää mikään oikeen miltään, niin mistä mä sitten nauttisin?
niin ja kyllähän mä yritän päästä susta yli, yritän koko ajan, luen kaikki nettipalstat ja vinkit että näin selviät erosta - mutta eihän me olla edes erottu, niin mitä hyötyä niistäkään on - ja lähes epätoivoisesti etsin uutta ihastusta, uutta ihmistä joka sais mut tunteen niinku sä
mutta ei sitä löydy
ja mun sisälläni on se osa joka hokee hiljaa että "onhan sulla vielä toivoa" ja mulla on sellainen tunne että onhan mulla, onhan meillä
mutta miksei asiat etene?
