08

21:31 näyttää mun kello

mutta loppujen lopuksi ajalla ei ole merkitystä sillä

enhän minä edes tunne sitä enää kunnolla enkä

tiedä milloin viisari liikahtaa eteenpäin ja on kulunut taas yksi minuutti

yksi minuutti mun elämästä, minuutti jona kaipasin sinua

ja tunsin tyhjyyden sisälläni

mun on niin vaikea hengittää nykyisin

mun on niin vaikea avata joka aamu silmät tähän samaan harmaaseen

joka on ympäröinyt mut jo niin pitkään

etkä ole siltikään tullut paljoa lähemmäs

vaikka kuvittelin että tahtoisit

mä kaipaan sitä että

jos minulla olisi sinut

tyhjyys olisi yhä tyhjä mutta silti täydempi kuin koskaan

ja minä olisin maailman onnellisin tyttö

sillä vaikka olen rikki

sinun kanssasi unohtaisin sen 

07

Mulla ei ole enää mitään millä kertoa miten mä tunnen.
Mulla ei ole enää sanoja eikä mitään mikä niitä korvaisi. 
Mä oon niin kyllästynyt vetämään sen feikkihymyn kasvoille ja esittämään taas sitä hauskaa ja iloista tyttöä. Kyllähän mä olen oikeastikin iloinen, mutta en sisimmässäni. Sisimmissäni mä huudan  mutta päällepäin näytän kaikinpuolin ehjältä, mä esitän toisten pelastajaa vaikka oikeasti tarvisin itse apua sillä en pysy enää pinnalla.
Pahinta on se että kukaan ei näe mun sisäistä kamppailuani uppoamista vastaan, eikä myöskään sitä että pian en enää jaksa taistella vaan painan itse pääni uppeluksiin enkä sen jälkeen enää tule koskaan nousemaan.
Mä oon niin rikki että jopa kyyneleet alkavat loppua. Aina toisinaan lähden "lenkille" eli harhailemaan ympäri  pimeitä lähimetsiä pelosta täristen. Mä en pelkää metsiä, en pelkää pimeää, vaan pelkään sitä tunnetta joka kokoajan synkkenee mun sydämessä. Niinä hetkinä mä itken, itken niin että keho vapisee ja sydän tuntuu pakahtuvan.
Enkä osaa enää sanoa miksi. En osaa vastata kun multa kysytään minkä takia muhun sattuu, sillä syitä on niin monia. 
Pahinta on se ainut asia jonka tietäisin auttavan, mutta mitä mä en tunnu saavuttavan ikinä. Se ainut asia jonka takia olen vielä täälä. Ainut jota tarvisin.
Sinä.

06

05

minä
näen kuinka sinä harmaannut isä
syyllisyydenpisto
miksi
mutta minähän rakastin sinua
olen pahoillani isä
olen pahoillani että
vihaan sinua
minä olen pahoillani isä
olen huono tytär
mutta tajuatko koskaan
että sinä olit meistä huonompi
huonoin
ja minä itken
surusta
ikävästä
rakkaudesta
eniten vihasta

kyyneleet 
ja niiden mukana kipu
niissä vierii pois minusta
nyt olen tyhjä
mutta
en tiedä kumpi
sattuu enemmän
hiljaisuus vai haavat?