syvyyttä

kadulla vastaantulijoista

etsin sitä onnea jonka kadotin

olisiko vielä jossakin

jonkun ohikulkevan silmissä

se turvasatama

joka minut pelastaisi

hukkumasta avomerelle

minä olen uppoamassa

puolittain pinnan alla

ja ajatusteni virta 

vetää kohti pohjaa

mutta kadunkulmilla 

jatkavat ihmiset kulkuaan,

eivät minusta ja hädästäni piittaa

eikä ole heidän silmissänsä muuta kuin tyhjyyden kaiku

ja minä painun pinnan alle

vanhat hyvät ajat

yön pimeinä tunteina

mä eksyn jälleen klikkailemaan vanhat kansiot auki

tiedetään, tiedetään, ei mun pitäis 

mutta siellä sä oot, milloin missäkin

satoja tilanteita, mutta kaikissa sitä samaa

sun silmien pilke

tuttu ja turvallinen

ja on niissä jotakin muutakin

yhdessä me ollaan kahdestaan, mä nauran ja sä naurat

aivan vieritysten me siinä ollaan, niinkuin ruukattiin

ja mä olen kuvittelevinani

että siellä pilkkeen seassa, jossain syvällä

häivähtää se mitä aina toivoin

sä olit hetken mun, etkö ollutkin?

ja mä jatkan klikkailua

sydän vereslihalla, mieli tyhjänä kaipuusta

jahdaten sitä mitä joskus oli

tappavan syvä jälki

 "sanoin jos sä lähdet näin aurinkoisen aamuna voit yhtä hyvin viedä koko auringon mukanasi
 mut siel se kusipää vaa paistaa säteillänsä raiskaa ku voin sut viel maistaa
 mun jälkee ei nimetä kaupunkei tai katuja mut äidit tulee kertoo susta varottavia satuja
 sun jälkee nimetään tauti 
jokin vakava, mihin kuolee suu auki"
-sä jätät jäljen

ei taas

minä lupasin itselleni että 2015 tulee olemaan erilainen

ja kahdeksantoista päivää minä melkein uskoinkin itseäni

mutta nyt olen taas tässä ja sinä iskeydyt vasten kasvoja

voi hyvä luoja miten minä ikinä tulen oppimaan elämään tämän kanssa
miten IKINÄ PÄÄSEN SINUSTA YLI
kun elämä on helvettiä ja sinä olet taivas

minä pyydän Jumala
siellä jossakin
anna minulle joku jonka
kanssa kaksituhattaviisitoista
ei saisi minua ajattelemaan
kuinka turhaa sinnittelin 
elossa

sekoamispisteessä

minä en kestä tätä yksinäisyyttä
joka kietoutuu sydämen ympärille kuin hirttosilmukka
minä en kestä minuuttien tuntien päivien viikkojen kuukausien kulumista
ilman ketään josta ottaa tukea kun omat jalat eivät kanna


mä olen päästänyt sut menemään
oon repinyt kuvasi ja päättänyt unohtaa
mutta miten unohtaa kun sä oot joka päivä vastassa
miten jonkun sellaisen yli voi päästä joka kuuluu rutiineihin
sellaisen jonka kanssa on  kaikesta huolimatta  paras ystävä
miten mä voisin olla rakastamatta sua kun sä olet yhä siinä
niin lähellä mutta toisen oma

ja miltä se tuntuu katsella kun ihminen joka on pitänyt mut hengissä kun mikään muu ei
rakastaa jotain toista aivan siinä silmien edessä? 
miltä se tuntuu kun omat tunteet jotka olisi pitänyt jo kuolettaa
täytyy salata ja hymyillä päälle, olla kuin ei olisikaan?
helvetiltä.
mutta kun ei mulla ole muutakaan. mulla ei ole ketään toista joka saisi näkemään muutakin kuin mustaa ja valkoista tai joka saisi rakkauslaulujen imelyyden tuntumaan taivaalliselta
ei mulla oo muita kun sä 
mutta sulla on hän
ja mä en näe päivää jona mä en sua rakastaisi
mutta kai kaiken kanssa oppii elämään?

IMPOSSIBLE

I remember years ago
Someone told me I should take
Caution when it comes to love
I did

And you were strong and I was not
My illusion, my mistake
I was careless, I forgot
I did

Tell them all I know now
Shout it from the rooftops
Write it on the sky line
All we had is gone now

Tell them I was happy
And  now my heart is broken
All my scars are open
Tell them what I hoped would be
Impossible, impossible
Impossible, impossible

väsyneempi kuin koskaan

tuntuu siltä että en yksinkertaisesti enää jaksa

en jaksa enää mennä olla tulla

en jaksa enää esittää että hyvin menee hyvää kuuluu

nauraa muiden mukana ja kirjoittaa iloisia kommentteja

en jaksa enää katsoa vierestä kun sinä ja hän olette kuin toisillenne luodut

katsoa vierestä kuinka onnellisia te olette, katsoa ja olla kuin mitään ei tapahtuisi

en jaksa enää tätä että tuntuu etten kuulu minnekkään

että minä en ole kenellekkään se ykkönen, se ensimmäinen valinta

en jaksa enää olla olematon, se jota kukaan ei ajattele nukkumaan mennessä

en jaksa enää sitä että vihaan itseäni niin paljon että toivon kuolevani

en jaksa enää ajatella aina niin että muiden oisi hyvä olla, en jaksa olla se joka ohitetaan

en jaksa enää tuntea

en jaksa enää ajatella

en jaksa enää tätä tyhjyyttä

en jaksa tätä että millään ei ole väliä

ei ole merkitystä

minulla

eikä millään

en jaksa