syvyyttä

kadulla vastaantulijoista

etsin sitä onnea jonka kadotin

olisiko vielä jossakin

jonkun ohikulkevan silmissä

se turvasatama

joka minut pelastaisi

hukkumasta avomerelle

minä olen uppoamassa

puolittain pinnan alla

ja ajatusteni virta 

vetää kohti pohjaa

mutta kadunkulmilla 

jatkavat ihmiset kulkuaan,

eivät minusta ja hädästäni piittaa

eikä ole heidän silmissänsä muuta kuin tyhjyyden kaiku

ja minä painun pinnan alle

vanhat hyvät ajat

yön pimeinä tunteina

mä eksyn jälleen klikkailemaan vanhat kansiot auki

tiedetään, tiedetään, ei mun pitäis 

mutta siellä sä oot, milloin missäkin

satoja tilanteita, mutta kaikissa sitä samaa

sun silmien pilke

tuttu ja turvallinen

ja on niissä jotakin muutakin

yhdessä me ollaan kahdestaan, mä nauran ja sä naurat

aivan vieritysten me siinä ollaan, niinkuin ruukattiin

ja mä olen kuvittelevinani

että siellä pilkkeen seassa, jossain syvällä

häivähtää se mitä aina toivoin

sä olit hetken mun, etkö ollutkin?

ja mä jatkan klikkailua

sydän vereslihalla, mieli tyhjänä kaipuusta

jahdaten sitä mitä joskus oli

tappavan syvä jälki

 "sanoin jos sä lähdet näin aurinkoisen aamuna voit yhtä hyvin viedä koko auringon mukanasi
 mut siel se kusipää vaa paistaa säteillänsä raiskaa ku voin sut viel maistaa
 mun jälkee ei nimetä kaupunkei tai katuja mut äidit tulee kertoo susta varottavia satuja
 sun jälkee nimetään tauti 
jokin vakava, mihin kuolee suu auki"
-sä jätät jäljen

ei taas

minä lupasin itselleni että 2015 tulee olemaan erilainen

ja kahdeksantoista päivää minä melkein uskoinkin itseäni

mutta nyt olen taas tässä ja sinä iskeydyt vasten kasvoja

voi hyvä luoja miten minä ikinä tulen oppimaan elämään tämän kanssa
miten IKINÄ PÄÄSEN SINUSTA YLI
kun elämä on helvettiä ja sinä olet taivas

minä pyydän Jumala
siellä jossakin
anna minulle joku jonka
kanssa kaksituhattaviisitoista
ei saisi minua ajattelemaan
kuinka turhaa sinnittelin 
elossa