mä eksyn jälleen klikkailemaan vanhat kansiot auki
tiedetään, tiedetään, ei mun pitäis
mutta siellä sä oot, milloin missäkin
satoja tilanteita, mutta kaikissa sitä samaa
sun silmien pilke
tuttu ja turvallinen
ja on niissä jotakin muutakin
yhdessä me ollaan kahdestaan, mä nauran ja sä naurat
aivan vieritysten me siinä ollaan, niinkuin ruukattiin
ja mä olen kuvittelevinani
että siellä pilkkeen seassa, jossain syvällä
häivähtää se mitä aina toivoin
sä olit hetken mun, etkö ollutkin?
ja mä jatkan klikkailua
sydän vereslihalla, mieli tyhjänä kaipuusta
jahdaten sitä mitä joskus oli
