tiistai 11. marraskuuta 2014

väsyneempi kuin koskaan

tuntuu siltä että en yksinkertaisesti enää jaksa
en jaksa enää mennä olla tulla
en jaksa enää esittää että hyvin menee hyvää kuuluu
nauraa muiden mukana ja kirjoittaa iloisia kommentteja
en jaksa enää katsoa vierestä kun sinä ja hän olette kuin toisillenne luodut
katsoa vierestä kuinka onnellisia te olette, katsoa ja olla kuin mitään ei tapahtuisi
en jaksa enää tätä että tuntuu etten kuulu minnekkään
että minä en ole kenellekkään se ykkönen, se ensimmäinen valinta
en jaksa enää olla olematon, se jota kukaan ei ajattele nukkumaan mennessä
en jaksa enää sitä että vihaan itseäni niin paljon että toivon kuolevani
en jaksa enää ajatella aina niin että muiden oisi hyvä olla, en jaksa olla se joka ohitetaan
en jaksa enää tuntea
en jaksa enää ajatella
en jaksa enää tätä tyhjyyttä
en jaksa tätä että millään ei ole väliä
ei ole merkitystä
minulla
eikä millään
en jaksa

maanantai 10. marraskuuta 2014

-----

eilen oli sinun päiväsi

eilen meidän olisi kuulunut olla onnellisia 
viettää yhdessä päivää ja juhlia meitä
mutta sinä olit jossain muualla
niin kuin aina silloinkin
kun minä olin lapsi


juhlimisen sijaan minä tuijotin  ikkunasta ulos sateeseen
ja näin pihatiellä pienen perheen, iloisina yhdessä

ja tajusin että siinä silmieni edessä
kulki lapsuuteni unelma
onnellinen perhe, nauru silmissä
rakkaus sydämessä
miksi me emme ikinä näyttäneet siltä?

kävinhän minä illalla kylässä
kun sinä olit saapunut vihdoin sieltä missä sinä olet aina 
viettänyt mielummin aikaa
väkinäisiä hymyjä, samat vanhat lauseet, 
ja ovella tutut "käy joskus kylässä"
molemmat tietäen että en käy kuitenkaan
ja nopeat askeleet kauemmas luotasi, vaikka pikkutyttö sisälläni huutaa
että minä ikävöin sinua niin että sattuu

niin minä vietin eilisen, katsellen muiden onnea
niin kuin aina ennenkin
nukahtaen  kyyneleet poskipäillä
jotka olivat jälleen sinun takiasi vuodatetut

isä