etsin sitä onnea jonka kadotin
olisiko vielä jossakin
jonkun ohikulkevan silmissä
se turvasatama
joka minut pelastaisi
hukkumasta avomerelle
minä olen uppoamassa
puolittain pinnan alla
ja ajatusteni virta
vetää kohti pohjaa
mutta kadunkulmilla
jatkavat ihmiset kulkuaan,
eivät minusta ja hädästäni piittaa
eikä ole heidän silmissänsä muuta kuin tyhjyyden kaiku
ja minä painun pinnan alle
