-mitenpäs mulla, ihan hyvin kai koulustressiä vähän joo lukiossa olen hyvinhän mä oon viihtyny-
paskemmin kuin koskaan kiitos kysymästä, mä oon niin pohjalla että en taida enää päästä ylös tietäisit mitä mun päässä liikkuu välillä pitäisit mua hulluna
ehkä mä oon, ainaki hulluna ikävästä
-ai poikaystävää, haha ei mulla sellasta, ei mulla oo aikaa sellaseen, ehtii sitä myöhemminki-
ikävästä sillä se ainoa henkilö jonka ansiosta mä oon jaksanut olla olemassa kaikki nää vaikeet vuodet päätti että meitä ei enää ole, päätti että mä en oo tarpeeksi vaikka vielä kesällä kaiken piti olla toisin
ja musta tuntuu että en selviä mistään ilman sitä, että viimeinenkin merkitys kaikelle on hävinnyt
ja kun mä tarvisin nyt jonkun olemaan siinä mutta mä en kelpaa kellekkään
-no joo oonhan mä vähän kuntoillu, pyrkiny pitämään kehosta huolta, ei en mä usko että se näkyy-
koska joka päivä kun herään ja katson peiliin mä vihaan itseäni vaan enemmän ja enemmän
painoindeksi sanoo että mä oon alipainoinen, äiti väittää että mä oon hoikempi kuin koskaan
mutta peili sanoo että mä oon lihava, aina liikaa tuolla ja tuolla mikään ei näytä hyvältä vihaan kaikkea
kyllä mä syön normaalisti ja herkkujakin mutta jokaisen perjantaihemmottelun jälkeen itseinho kasvaa ja kasvaa
-no yliopistoon ajattelin mennä, joo kyllä mulla on selvät tulevaisuudensuunnitelmat ja kaikki hallussa-
ainakin päällisin puolin joo mutta kun en mä näe tulevaisuutta, mikään ei tunnu miltään, musta tuntuu että siellä ei ole mitään mikä mua odottaisi eikä mua edes kiinnosta vaikka olisikin kun mä tarvin jonkun nyt tähän enkä viiden vuoden päähän tajuatko mä en jaksa enää auta näe mun sanojen taa mä pyydän
-ai sun pitää mennä, no mutta hei oli hauska jutella, nähdään taas!-
mutta ethän sä nää, ei kukaan nää, en mä oikeesti tiedä nähdäänkö me enää koska mä haluaisin vain kuolla
mutta
hyvää päivänjatkoa sullekkin
