keskiviikko 10. syyskuuta 2014

-

vaikea masennus.


en tunne mitään
minä luulin että vain tyhjin silmin kulkevat
ne elävät haamut joiden olemus on vain varjo
kuulevat tämän diagnoosin

mutta sitten minä tajusin että minähän kuljen tyhjin silmin 
"ei ole normaalia ajatella kuolemaa päivittäin"
nainen lempeästi totesi, ja jokin minussa liikahti

minähän en ole tuntenut mitään moneen kuukauteen
mitään muuta kuin kipua tai alakuloa, minähän olen rikkinäisempi kuin särjetty ikkuna
useampina palasina kuin palapeli
enkä ole tajunnut 
että sehän minulla on
vaikka sitä on toitotettu monesta tuutista

luulin että kun sen sanoi ääneen se helpottaisi
mutta nyt en voikaan kuin itkeä sillä
en minä halua olla särjetty, rikki, tunnoton

masentunut.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti