sinä olet päättämässä tarinaa
meidän tarinaamme
ennen rakastit pilkkua sillä
se jatkoi lausetta yhä uudelleen
lausetta jossa nauroimme ja minä rakastuin sinuun
mutta nyt lähestyt pistettä
minä näen sen sinusta
me olemme siinä luvussa
kun kliseet eivät enää lohduta
"älä luovu toivosta" on saanut minut lukemaan näin pitkälle
mutta sanat ovat nyt raskaampia,
eivätkä ne enää saa minua hymyilemään niin kuin ennen
sillä sanat eivät enää puhu minulle vaan
kuiskivat toisen nimeä
mutta minä rakastan tätä kirjaa
sillä sen sivuilla on minun kaikkeni
ja minä rukoilen sinua, käännä vielä edes yksi sivu
älä anna musteen loppua
sillä mitä sellaisella tarinalla tekee
mikä ei pääty onnellisesti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti