kuinka kauan minä jaksan?
mutta vielä terävämmin viiltää
se kuinka kauan joudun sinua odottamaan?
minä olen odottanut niin kauan että aika tuntuu seisahtuneen, vaikka toisaalta se kiitää aina vain nopeampaa ja nopeampaa. entä sitten jos aika loppuu kesken? tai entä jos se vain jatkuu eikä lopu koskaan?
aikaa ei kuluteta, se kuluttaa, ja minä olen kulunut. minä olen valvonut miettien mitä teen vai teenkö mitään, mitä sanon vai jätänkö puhumatta, minä olen itkenyt niin lujaa että sydämeen sattuu ja minä olen vihannut sinua ja aikaa, sinua ja odottamista, sinua ja minua. mutta mitä minä tekisin ilman odottamista? ja ennen kaikkea, ilman sinua? sitäpaitsi eikö hyvää kannata odottaa? joidenkin mukaan minun pitäisi päästää irti, mutta miten minä päästän irti jostakin mikä ei edes ole vielä minun? ja enhän minä voi, sillä sinä olet turva, sinä olet onni, ja mitä tälläinen pieni tyttö tekee ilman turvaa ja onnea?
sitäpaitsi minä tiedän että sinä olet sitä mistä minä unelmoin, minä vain tiedän. ja eivätkö unelmat toteudu jos niihin uskoo tarpeeksi lujaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti