Sanotaan että odotus palkitaan
mutta palkitaanko?
Mä en muista kuinka kauan oon odottanut
sua
päivät sekoittuu toisiinsa ja mä itken taas
nauran onnellisille asioille mutta en löydä pysyvää onnea
sillä se olet sä
mutta
sä et oo siinä vaikka
halkean kivusta ilman sua.
En olis uskonut kuinka voi tuntea niin suurta kipua
mutta ei tunnekkaan mitään
Ja kun mä vaan ajattelenkaan sua ja sitä pilkettä sun silmissä
sitä askelta minkä otit muhun päin
nauruasi jota rakastan
hymyä jonka nähdessä on pakko itsekin hymyillä
käsiä joiden tiedän sopivan mun käsien lomaan täydellisesti
kun kuulen kaupassa rakkauslaulun joka tuo sut mun mieleen
kun kävelen katua jota me kuljettiin vasta vieretysten
kun istun yksin penkillä johon mahtuisi kaksi
kun kävelen joen rantaan yöllä
kun kyyneleet tulevat vaikka yritän estää
mä tajuan
kuinka eksynyt oon
eksynyt ja ikävöivä
suhun rakastunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti