älä lopeta

sinä olet päättämässä tarinaa
meidän tarinaamme
ennen rakastit pilkkua sillä
se jatkoi lausetta yhä uudelleen
lausetta jossa nauroimme ja minä rakastuin sinuun
mutta nyt lähestyt pistettä
minä näen sen sinusta

me olemme siinä luvussa
kun kliseet eivät enää lohduta
"älä luovu toivosta" on saanut minut lukemaan näin pitkälle
mutta sanat ovat nyt raskaampia,
eivätkä ne enää saa minua hymyilemään niin kuin ennen
sillä sanat eivät enää puhu minulle vaan
kuiskivat toisen nimeä

mutta minä rakastan tätä kirjaa
sillä sen sivuilla on minun kaikkeni
ja minä rukoilen sinua, käännä vielä edes yksi sivu
älä anna musteen loppua 
sillä mitä sellaisella tarinalla tekee
mikä ei pääty onnellisesti?

stuck in my head

"Ajatukset lepattaa
Liian kepeästi
Me irti meistä päästettiin

Vähitellen vajoan
Siihen kitaan siniseen
Mun täytyy matkaani jatkaa
Mä en voi matkaani jatkaa

Sinä ja hän
Sen käsitän
Olette yhdessä siis ja aina
Sinä ja hän
Sen ymmärrän
Sylissä toistenne kuulakkaina
Sinä ja hän"

sekaisin

what i am supposed to do when the best part of me was you?

tuo lause pomppasi jostain silmilleni ja minä jähmetyin
tunsin kuinka tuttu kipu viilsi rintakehässä
minä rakastan rakastan rakastan sinua ja sinun kaikkia virheitäsi
mutta elämä ei mene niin kuin elokuvissa tai kirjoissa vaikka pieni osa minua kuiskii että älä luovuta
mutta entä jos mikään ei enää palaa entiselleen
entä jos entinen on entistä, mennyttä, loppunutta
mitä minä sitten teen jos
sinä et haluakkaan säilyttää minua, vanhaa ja tuttua ja kulunuttakin
vaan haluatkin kaiken uutena 
ja minä en olekaan enää tavoittelemisen arvoinen vaan pelkkä virhe menneisyydestä
ja minä haalistun sinusta, heikkenen, painun haamuksi taka-alalle
 sillä eihän kukaan halua muistaa virheitään?

tyhjyys

tältäkö tuntuu kun
jalkojen alta vedetään matto

hetki tyhjän päällä
hidastettu kouraisu mahanpohjasta
nyrkinisku selkään

ja sitten yhtäkkiä makaan maassa
henkeä haukkoen
ja kivun keskeltä nousevat sinun kasvosi


miksi sinä teet näin
rikot sen mitä me olemme kauan rakentaneet
- luottamuksen
etkö sinä tajua että kun minä sanon jotain, sitä myös tarkoitan
mutta sinun sanasi ovat kai yhtä arvokkaita kuin tyhjyys 

ja minuun sattuu niin etten löydä sanoja
sillä sinä valitsit toisen tien
toisen tytön

ja se repii minut sisältä pala palalta
älä tee tätä minulle
älä anna tämän olla sitä miltä se näyttää

kaikki oli sinulle aina tärkeämpää
muistatko
sinä menit jos siltä tuntui
mutta et palannut vaika sinun olisi pitänyt
isä


minä muistan että olin sinun pikkutyttösi
minä muistan kuinka joskus, harvoina hetkinä sinun isällinen äänesi kutsui minua sohvalta
sanoi "tule isän kainaloon"
ja siihen minä kömmin ja kaikki oli hyvin
hetken 
siinä pienen tytön pienessä maailmassa
olin turvassa

mutta ne hetket hupenivat
katosivat
viimeisetkin kipinät siitä mitä sinussa oli vielä itsestäsi jäljellä
sammuivat hiipuen ja jäljelle jäi vain kova ja kylmä ääni
vieras ääni
jota minä vihasin


etkä sinä tajua isä
miltä sinun pikku tytöstäsi tuntui
kun käsiesi turvapaikasta
tuli ase jolta piti parhaansa mukaan suojella äitiä

etkä sinä tajua että kun minusta tuli kilpi vanhempieni väliin
kilpi joka otti vastaan kovien sanojen iskut
ja kylmät katseet 
minä murruin sisältä
ollakseni kilpenä vahva

ja kaiken vihaamisen takana
kaikkien tuskan kyyneleiden seasta
pieni tyttö minussa huutaa
minulla on sinua ikävä
isä