vuosi sitten minä olin lähellä itsemurhaa.
minä olin niin lähellä että melkein tunsin
kuoleman hapuilevan minua, kutsuvan minua
mustaan ja helpottavaan syliinsä
tappavaan syleilyyn
mutta minä havahduin
-sinä havahdutit minut
ja itkien minä kompastelin pois sen luolta
mikä oli niin lähellä saada minusta otetta
ja vaikket sinä vieläkään sitä tiedä
olit ainut ajatus joka sai minut hereille siitä koomasta
johon olin uponnut.
pahinta ei ole se
että minä olin niin lähellä
vaan se että joskus
tälläisinä hetkinä
minä
kadun
että en hypännyt
lauantai 31. toukokuuta 2014
perjantai 30. toukokuuta 2014
24
tänään se iski vasten kasvoja
iski niin että silmäni ovat vuotaneet koko päivän
sitä suolaista vettä, niitä mitä sanotaan kyyneleiksi
eivätkä edes harmaat sadepilvet ikkunan takana tulvi niin
kuin ne mitkä minun sisälläni myrskyävät
sillä minä tajusin että minä en ikinä
tule olemaan tarpeeksi
minä en ikinä tule kokemaan sitä onnea
että voisin sanoa sinua omakseni
sillä minähän olen vain minä
tyttö joka ei ole tarpeeksi
tarpeeksi mitään
tyttö joka on ei mitään
ja minä olen tehnyt sen virheen että olen rakastunut, olen rakastanut
olen seissyt tässä kauemmin kuin kukaan
ja näin siitä palkitaan
kuolemankaipuulla
iski niin että silmäni ovat vuotaneet koko päivän
sitä suolaista vettä, niitä mitä sanotaan kyyneleiksi
eivätkä edes harmaat sadepilvet ikkunan takana tulvi niin
kuin ne mitkä minun sisälläni myrskyävät
sillä minä tajusin että minä en ikinä
tule olemaan tarpeeksi
minä en ikinä tule kokemaan sitä onnea
että voisin sanoa sinua omakseni
sillä minähän olen vain minä
tyttö joka ei ole tarpeeksi
tarpeeksi mitään
tyttö joka on ei mitään
ja minä olen tehnyt sen virheen että olen rakastunut, olen rakastanut
olen seissyt tässä kauemmin kuin kukaan
ja näin siitä palkitaan
kuolemankaipuulla
maanantai 26. toukokuuta 2014
ÄKKISYVÄÄ - mitra kaislaranta
Pelkään tietenkin
Mut tiedän, että tunteilleni en vielä saa
Luovuttaa valtaa
Sillä jos mä itkuun puhkeisin
Heittäytyisin virtaan, jossa mun jalkani
Ei yltäis pohjaan
Tämän pinnan alla on äkkisyvää
Vaikka pelkään
Vaikka vapisen
Ei, sä et mitään siitä nää, et kyyneltäkään
Vaikka pelkään
Pystyn sen peittämään
Ja sä vaan peilityyntä näät
Sen alla on äkkisyvää
Murrun tietenkin
Öisin yksin piilossani
Tuun huutamaan kuolemaa apuun
Mutta täällä rohkein ei oo hän
Hän, ken ei oo koskaan pelännyt
Vaan se, ken ei juokse karkuun
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
23
minä pyydän
anna minulle edes yksi merkki
yksi sana
yksi ele
yksi hetki
jotain mihin tarttua taas ja tuntea elävänsä
se kädenojennus joka nostaa minut tästä suosta mihin olen uppoamassa jälleen
se huumaava onnentunne mahanpohjassa tämän kaiken pahoinvoinnin keskellä
se hymy joka kuivattaa kaikki kyyneleet
mitä tahansa muuta kuin
hiljaisuus
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)