22

mä en oo niitä jotka etsii koko elämänsä jotakin erikoista

enkä niitä jotka haluavat tehdä joka päivä jotakin mullistavaa

mä haluaisin vain tavallisuutta.

mä haluaisin olla se jonka rutistat sun vierees kauhuelokuvan aikana

ja mä haluaisin että sä oisit se jonka kanssa pelleilisin kameralle

ja haluaisin että se oisin mä jonka kuvaan sä kommentoisit jotakin pientä ja söpöä

tavallista

 sillä mä oon saanut yliannostuksen epätavallisuutta, mä oon kasvanut kiinni pelkoon ja nähnyt elämän pimeän puolen, mä oon tuijottanut hulluutta silmästä silmään ja totutellut elämään valheet totuutena ja totuudet valheena.

mä haluaisin että mä olisin se jolle sä voisit uskoutua, ja mä olisin se jonka seurassa voisit jopa itkeä, se nimi jonka lausuessas sä alkaisit aina hymyilemään ja se ajatus joka sun päässä ois just ennen kuin nukahtaisit. sitä että sun puhelinsoittos ois se johon mä heräisin ja että meidän nimikirjaimet olis sun suosikit ja että sä oisit se mulle mitä toiset tytöt sanoo poikaystävikseen.

 mä kaipaan ihan vaan sitä että 

olisi sinä ja minä ja tavalliset päivät, tavallinen arki ja tavallinen onni

sillä se on parasta mitä koskaan voisin saada.

kysymyksiä

kuinka kauan vielä?

kuinka kauan minä jaksan?

mutta vielä terävämmin viiltää

 se kuinka kauan joudun sinua odottamaan?

minä olen odottanut niin kauan että aika tuntuu seisahtuneen, vaikka toisaalta se kiitää aina vain nopeampaa ja nopeampaa. entä sitten jos aika loppuu kesken? tai entä jos se vain jatkuu eikä lopu koskaan?

aikaa ei kuluteta, se kuluttaa, ja minä olen kulunut. minä olen valvonut miettien mitä teen vai teenkö mitään, mitä sanon vai jätänkö puhumatta, minä olen itkenyt niin lujaa että sydämeen sattuu ja minä olen vihannut sinua ja aikaa, sinua ja odottamista, sinua ja minua. mutta mitä minä tekisin ilman odottamista? ja ennen kaikkea, ilman sinua? sitäpaitsi eikö hyvää kannata odottaa?  joidenkin mukaan minun pitäisi päästää irti, mutta miten minä päästän irti jostakin mikä ei edes ole vielä minun? ja enhän minä voi, sillä sinä olet turva, sinä olet onni, ja mitä tälläinen pieni tyttö tekee ilman turvaa ja onnea?

sitäpaitsi minä tiedän että sinä olet sitä mistä minä unelmoin, minä vain tiedän. ja eivätkö unelmat toteudu jos niihin uskoo tarpeeksi lujaa?