15

kaipaan sitä että
olisi syli johon painautua
että kuulisin sydämesi sykkeen
ja tuntisin olevani elossa
käpertyisin käsiesi suojaan lämpimään
ja puna poskillani
tuntisin turvallisuuden taas
tämän pitkän pelon jälkeen

sitä että niin kuin muillakin toisensa
olisi minullakin sinut
ei olisi vain yksinäinen minä
vaan meidän yksikkö me

ja sinun tuoksussasi
olisi onni

en minä halua kadota
haluan  tulla pelastetuksi

haluan että sinä olet se joka minut
pelastaa

pyydän, älä jätä minua yksin nyt kun
olen niin täynnä tyhjyyttä
että saatan hävitä.

14

tää on taas näitä päiviä kun tuskin puhun
mä vannon sä oot ainoo joka vaikuttaa muhun
mä kuljen tätä reittii yhä vaan hitaampaa
ja sä oot enää ainoo joka mut liikkuun saa
en tiedä oonko vaan hölmö kun uskon meihin vieläkin
mut en pysyis missään kiinni jos siitäkin irti päästäisin
ne sanoo usko unelmiis ja tee niiden eteen töitä
ja niin mä oon tehny miettien valvonu öitä
koska sä oot se unelma joka mut tässä pitää
jos mulla ei ois tätä mulla ei ois yhtää mitää
mutta mä oon niin satutettu oon niin monta haavaa saanu
mä tarviin sun tukee etten enää maahan kaadu

13

minun ei olisi pitänyt
antaa sinun katsoa silmiini niin monta kertaa
en haluaisi olla se tyttö
joka aina sinuun muita vain vertaa

minun olisi pitänyt tietää
kun alkoi kaikki tää
että on kai liian vaikeaa
 minun saada mitään kestävää

mutta kun sanoit nimeni ääneen
en sua voinut mitenkään vastustaa
ja edelleen sun äänesi
mut aina vierellesi saa


mä oon kuullut sanoja rakkaudesta
on sanottu kuinka se satuttaa
miten yhtä aikaa on onnellinen
ja silti tuntee kipua musertavaa


mä pyydän, kerro mulle se
miksi minä, miksi juuri me
voitko katsoa silmiini ja sanoa
että haluat seistä siinä edelleen
sillä ilman sinua
en tiedä mitä täällä teen

12

11

tämä tyhjyys tappaa minut
hitaasti mutta
sitäkin kovemmin

10

"There are days every now and again I pretend I’m OK
But that’s not what gets me

What hurts the most
Was being so close
And having so much to say
And watching you walk away
And never knowing
What could have been
And not seeing that love in you
Is what I was tryin’ to do

It’s hard to deal with the pain of losing you everywhere I go
But I’m doin’ It
It’s hard to force that smile when I see our old friends and I’m alone
Still Harder
Getting up, getting dressed, livin’ with this regret
But I know if I could do it over
I would trade give away all the words that I saved in my heart
That I left unspoken"



-RASCAL FLATTS - WHAT HURTS THE MOST

09

minä itkin

minä olen itkenyt

minä itken

kuvat vaihtuu mun silmissä

sanat vilisee mun mielessä

mutta silti kaiken valtaa se tyhjyys

joka satuttaa enemmän kuin mikään muu koskaan

minä en pärjää tässä taistelussa ilman sinua

minä en tule voittamaan ilman sinua

minä sorruin siihen taas tänään

minä tunsin terän ihollani

mutta jokaisen viillon myötä

tyhjyys sisälläni ei täyttynytkään kivulla

se täyttyi surulla eikä

enää ollutkaan lohdullinen syli

luulin että olen jo niin murtunut

että en enää särkyisi

mutta miksi sitten tunnun musertuvan aina uudelleen

ja miksi jokainen kerta tuntuu edellistä pahemmalta

ja miksi jokainen kerta tuntuu edellistä loputtomammalta

minä tarvitsen sinua liikaa

minä vihaan sitä että rakastan sinua

vihaan sitä että joka kerta kun näen sinut 

se tunne vahvistuu vaikka uskottelen itselleni että 

pärjään ihan hyvin ilman sinua

että voisin unohtaa sinut

mutta en pärjää enkä voi

sinulle selän kääntäminen on mahdotonta

ja jokainen askel jonka yritän ottaa pois päin sinusta

viekin vain sinua kohti

sillä minä tiedän sen

minä tiedän että

minä en osaa

minä en voi

minä en halua 

elää

ilman

sinua.

08

21:31 näyttää mun kello

mutta loppujen lopuksi ajalla ei ole merkitystä sillä

enhän minä edes tunne sitä enää kunnolla enkä

tiedä milloin viisari liikahtaa eteenpäin ja on kulunut taas yksi minuutti

yksi minuutti mun elämästä, minuutti jona kaipasin sinua

ja tunsin tyhjyyden sisälläni

mun on niin vaikea hengittää nykyisin

mun on niin vaikea avata joka aamu silmät tähän samaan harmaaseen

joka on ympäröinyt mut jo niin pitkään

etkä ole siltikään tullut paljoa lähemmäs

vaikka kuvittelin että tahtoisit

mä kaipaan sitä että

jos minulla olisi sinut

tyhjyys olisi yhä tyhjä mutta silti täydempi kuin koskaan

ja minä olisin maailman onnellisin tyttö

sillä vaikka olen rikki

sinun kanssasi unohtaisin sen 

07

Mulla ei ole enää mitään millä kertoa miten mä tunnen.
Mulla ei ole enää sanoja eikä mitään mikä niitä korvaisi. 
Mä oon niin kyllästynyt vetämään sen feikkihymyn kasvoille ja esittämään taas sitä hauskaa ja iloista tyttöä. Kyllähän mä olen oikeastikin iloinen, mutta en sisimmässäni. Sisimmissäni mä huudan  mutta päällepäin näytän kaikinpuolin ehjältä, mä esitän toisten pelastajaa vaikka oikeasti tarvisin itse apua sillä en pysy enää pinnalla.
Pahinta on se että kukaan ei näe mun sisäistä kamppailuani uppoamista vastaan, eikä myöskään sitä että pian en enää jaksa taistella vaan painan itse pääni uppeluksiin enkä sen jälkeen enää tule koskaan nousemaan.
Mä oon niin rikki että jopa kyyneleet alkavat loppua. Aina toisinaan lähden "lenkille" eli harhailemaan ympäri  pimeitä lähimetsiä pelosta täristen. Mä en pelkää metsiä, en pelkää pimeää, vaan pelkään sitä tunnetta joka kokoajan synkkenee mun sydämessä. Niinä hetkinä mä itken, itken niin että keho vapisee ja sydän tuntuu pakahtuvan.
Enkä osaa enää sanoa miksi. En osaa vastata kun multa kysytään minkä takia muhun sattuu, sillä syitä on niin monia. 
Pahinta on se ainut asia jonka tietäisin auttavan, mutta mitä mä en tunnu saavuttavan ikinä. Se ainut asia jonka takia olen vielä täälä. Ainut jota tarvisin.
Sinä.

06

05

minä
näen kuinka sinä harmaannut isä
syyllisyydenpisto
miksi
mutta minähän rakastin sinua
olen pahoillani isä
olen pahoillani että
vihaan sinua
minä olen pahoillani isä
olen huono tytär
mutta tajuatko koskaan
että sinä olit meistä huonompi
huonoin
ja minä itken
surusta
ikävästä
rakkaudesta
eniten vihasta

kyyneleet 
ja niiden mukana kipu
niissä vierii pois minusta
nyt olen tyhjä
mutta
en tiedä kumpi
sattuu enemmän
hiljaisuus vai haavat?

-

"mä oon miettiny yöllä ja ikävöiny
ratkasuu mut ei sitä löydy"


"Pelkää en siedän sitä tiedän sen
mutta kun katson sua mä olen tyttö hiljainen tahdon sinut vällyihini nukkumaan ettei sulle tulis kylmä enää milloinkaan kipua Mä oon seilannu merten toisel puolel mitä tulee vihaan nähny miten toinen kuolee nähny syövän elämää syövän nähny väkivaltaa ja miehen naista lyövän mä oon istunu vieres ja tuntenu sen paskan sun katseesta näkee et sä oot kulkenu sen matkan lähen kaksseiskan niinku Winehouse eikä musta jää jäljelle ku tuhkaa ja kaipaus sano mitä varot, varo mitä sanot jos sanot mitä sattuu, se sattuu mitä sanot enkä purkaa näit enää ikin kellekkään vaik mun on melkein mahdoton hengittää olla selvinpäin, varsinkin näin nuorena.."

04

kun mikään ei tunnu miltään

kipu korvaa ystävän

03

Kello on 0:35 ja mulla on taas se olo
se tunne kun 
en saa henkee
enkä edes tiedä haluanko saada
vaikka sisimmässäni haluankin, loppujen lopuksi.
Mä en osaa enää hahmottaa tätä tunnetta
tai en tiedä oonko ikinä osannutkaan
mutta viime aikoina se on paisunut ja muuttanut muotoaan
ja mua pelottaa se
mua pelottaa tuntea näin vahvoja tunteita

Mä luin mun vanhaa päiväkirjaa 
ei olis pitänyt
se sai mut miettimään taas miks tän piti mennä näin
miksi tämä tapahtui mulle ja meidän perheelle
mua ahdistaa niin paljon ne sanat mitä olin sinne kirjoittanut
ja kuinka mustekynän muste oli levinnyt sanojen päälle suolaisina kyyneleinä
ja kuinka se levisi lisää mun sitä lukiessa
Mä kävelin vanhaa reittiä vasta
kävelin ja sisimmässäni huusin
en tiedä oliko se surua, pelkoa vai vihaa
mutta se puristi mun sydämen kasaan eikä hellittänyt
eikä hellitä vieläkään
Miksi mun lapsuus oli yhtä ahdistusta
ja miksi se kauheus palaa mun uniin öisin
miksi se rikkoi mut
ja miksi sen takia
sinäkin saat mut hajoamaan
vaikka samalla olet ainoa joka pitää minua kasassa?

02

Mä näin susta unta
ja se tuntui niin todelta että sattuu
sä lähetit mulle kirjeen
kirjeen jota lukiessa mä olin pakahtua onnesta
ja kun nostin katseeni suhun
sä katsoit mua
ja mä hymyilin
ja sä hymyilit takaisin
hymyilit niin että muhun sattuu
sattuu ikävästä sillä
sun hymysi on ihaninta maailmassa
jopa unessa
enkä kestä enää kauaa
näkemättä sitä
Sä otit mua kädestä
ja me käveltiin yhdessä
muut hymyili meille
ja mä rutistin sua
käperryin käsiesi suojaan
sä sanoit että oot aina siinä
ja mä heräsin itkien ikävästä

01

Sanotaan että odotus palkitaan
mutta palkitaanko?
Mä en muista kuinka kauan oon odottanut
sua
päivät sekoittuu toisiinsa ja mä itken taas
nauran onnellisille asioille mutta en löydä pysyvää onnea
sillä se olet sä
mutta 
sä et oo siinä vaikka
halkean kivusta ilman sua.
En olis uskonut kuinka voi tuntea niin suurta kipua
mutta ei tunnekkaan mitään

Ja kun mä vaan ajattelenkaan sua ja sitä pilkettä sun silmissä
sitä askelta minkä otit muhun päin
nauruasi jota rakastan
hymyä jonka nähdessä on pakko itsekin hymyillä
käsiä joiden tiedän sopivan mun käsien lomaan täydellisesti
kun kuulen kaupassa rakkauslaulun joka tuo sut mun mieleen
kun kävelen katua jota me kuljettiin vasta vieretysten
kun istun yksin penkillä johon mahtuisi kaksi
kun kävelen joen rantaan yöllä 
kun kyyneleet tulevat vaikka yritän estää
mä tajuan 
kuinka eksynyt oon
eksynyt ja ikävöivä
suhun rakastunut.

SANNI - Jos mä oon oikee

"Jos mä oon oikee
miksi kadulla mun läpi kävellään
jos mä oon oikee
miksen muista enää nimeänikään
tai mä hengitän
jos mä oon oikee
miksei peili heijasta mua enää
jos oon oikee
miksen muista enää nimeänikään

mitä tarkoittaa jos ei
tarinaan kuulu
jos puhaltaa ikkunaan 
eikä se ees huurru"